reviews of 'Silverine'
Imperiumi - 8/10 
Noise.fi - 3/5
Rockmusica.net - 4/5
Zero Music Magazine - 3/5 
lyrics
From the single 'Under your spell'
From the album 'Silverine'
Interviews
Interviews
Get in the pit
Silverine on soittanut tummasävyistä rockiaan vuodesta 2001 ja bändi etsii tällä hetkellä julkaisijaa kakkoslevylleen. Haastattelin bändin nokkamiestä, laulaja-kontrabasisti Anssi Tammista bändin, keikkojen ja tulevan levynkin tiimoilta.
Q: Genrettäminenhän on tunnetusti vätysten hommaa, mutta miten kuvailisitte musiikkianne?
A: Kitaristimme Aden kehittämä slogan "hard rolling dark groove" osuu naulan kantaan. Silverine soittaa rullaavaa, raskasta bluespohjaista rockia jossa on melko synkistelevä pohjavire, varsinkin bändin ensimmäisellä albumilla. Groove on noussut enemmän esiin uusien biisien myötä. Se synkkyys asuu lähinnä sanoituksissa jotka ovat sarjassamme skitsofrenisia ja... itsetuhoisia. Mutta virne asuu silti suupielessä. Tähän yhdistyy paikoin aika erikoiset, kauniitkin melodiat ja harmoniat sekä isolla kauhalla äijää. Silverine on kuitenkin pääosin rock-bändi joka maustaa soppansa monilla eri tyylilajeilla, useinpa vielä saman biisin sisällä.
Q: Monelle saattaa tuottaa vaikeuksia jos metallibiisistä sattuu löytymään yksi duurisointukin. Yhden genren poikia/tyttöjä ei ilmeisesti olla kalastelemassa?
A: No puristejahan laaja skaala ei miellytä mutta puristit voivat puolestani puristella ahdasta pääkoppaansa. Joku AC/DC tekee tai ainakin on tehnyt mainiota musaa yhdellä ja samalla kaavalla mutta se ei ole luontevaa Silverinen tapauksessa - KAIKKI mikä kuulostaa ja tuntuu hyvältä - toteutetaan, tietyt tunnusomaiset piirteet ja saundit pitävät homman kuitenkin läjässä. Silverinellä on tarjota jokaiselle jotain ja suurin osa musadiggareista ja bändin faneista pitää monipuolisuutta hyvänä juttuna. "Silverine"-esikoislätyllä monenkirjavuudelle on myös hyvä selitys koska biisit on sävelletty 7 vuoden aikana, eli ovat aika pitkä siivu allekirjoittaneen (biisintekijän) musiikillista historiaa.
Q: Keikkaa tulee tasaiseen tahtiin, varsinkin pääkaupunkiseudulla - mikäli kaljoittelun lomassa päättääkin lähteä ex tempore Silverinen keikalle, mitä on odotettavissa?
A: Moni on yllättynyt bändin toimivuudesta livenä; Silverinellä on iso ja potkiva powertrion saundi sekä dynaaminen setti + aimo annos virtuositeettia niin soitossa kuin laulussakin. Mukana on aina myös muutama cover-versio, viime keikalla soitettiin Danzigia ja Billy Idolia. Tietysti pystybasso ja särösaundi ovat raskaamman rockin piirissä outo yhdistelmä joka tuntuu kiinnostavan yleisöä. Niin. Onko mitään miehekkäämpää kuin kierron rajoilla oleva basso; eihän Lemmykään voi elvistellä feedbackillä!
Q: Silverine on lumonnut ihmisiä puolelleen keikoilla, onko muita promokanavia ollut käytössä - toisin sanoen, missä muualla bändiin voi törmätä?
A: Joka keikalla bändi voittaa puolelleen faneja jotka sitten usein tuovat seuraavalle keikalle kaverinsa. Netti on tietysti nykyään tärkeä promokanava vähän tuntemattomammille bändeille, mikseri.netin ja myspace.comin kautta on yleisöä saatu aktivoitua keikoille ja levyjä myytyä. Tarkoitus on nyt tehdä keikkaa enemmän kuin viime vuosina ja laajentaa reviiriä muuallekin kuin vain Etelä-Suomeen.
Q: Alkuvuodesta 2006 olette purkittaneet toisen levynne jolle etsitte tällä hetkellä julkaisijaa, minkälaista tavaraa on odotettavissa?
A: Kyllä, julkaisija on hakusessa! Kyseessä on 10 biisin ja n. 40 minuutin pläjäys jossa groove on yhteinen nimittäjä, oli tyylilaji sitten potkivaa hardrockia, metallista runttausta, Setzermäistä shufflea tai hidastempoista, raskasta fiilistelyä. Promosinkun nimibiisi Under Your Spell flirttaa vanhan Danzigin suuntaan, October Rust on taas hidas ja raskas slovari jossa matala basso, isotomit ja slidekitarat jyräävät ja raastavat kun taas esim. levyn nimibiisi Somewhere Below This on kuuden ja puolen minuutin pituinen "eepos" jonka tiimoilla bändi käväisee 70-lukuisella tripillä Sabbath/Zeppelin -tunnelmissa. Ja mukana on myös muutama todella kiivastempoinen tykitys. Kahta samanlaista biisiä on turha hakea levyltä. Saundi on hyvinkin luomua, mitään sampleja tai klikkejä ei ole käytetty ja näinollen tunnelma on hyvinkin hengittävä ja livemäinen. Puhdasta triosoittoa joka on helppo toteuttaa myös keikoilla. Esikoislevyn syntikat ovat historiaa.
Q: Levy on purkissa, keikkaa pukkaa, faneja tulee, mutta miten tästä eteenpäin?
A: Tehdään lisää keikkoja ja kasvatetaan fanipohjaa pikku hiljaa ja tietysti yritetään saada tämä uusi levy mahdollisimman pian mutta järkevällä tavalla kauppoihin ja maailman tietoisuuteen. uusia biisejä on jo ruvettu työstämään ja niitä otetaan mukaan keikkasettiin testattavaksi, samoin muutama uinumassa ollut ekan levyn raita pääsee uusintakäsittelyyn. October Rust -biisistä on myös tekeillä video josta bändiosuudet on jo ehditty kuvaamaan. Ja luonnollisesti toiveissa on päästä näyttämään bändin todelliset kyvyt isommissa ympyröissä jotta nähdään missä mennään. Homma vaatisi managerin joka todella pysyy tällaisten pissapäiden kelkassa. Sellaista ei ole vielä löytynyt. Saa ilmoittautua.
Q: Kieltämättä silmään pisti change-videon hopeinen hahmo jonka olemuksesta voi päätellä että mitään virkkuutöitä ja origameja ei harrasteta. Onko 50-kiloisten kajalia ja huulipunaa käyttävien alfaurosten aika väistyä metallisten tosimiesten tieltä vai onko hahmolla joku toinen funktio?
A: Ensimmäisen levyn aikoihin ulkoinen olemus oli vähän androgyynimpi ja ehkä jopa glamin suuntaan mutta nykyisen orgaanisen saundin myötä on ulkokuorikin enemmän äijää. hopea-hahmo esiintyi ensimmäisen kerran bändin Change -videolla ja samaa ideaa käytettiin sitten viimeisimmissä promokuvissakin; kyseessä on eräälainen alter ego jolla varsinkin lyriikkapuolen tulkintaan saadaan lisää vaikeuskerrointa. Ja kyllähän hahmo huomiota on herättänyt, keikkajulisteissa etc. Tosin kun tuollaisen imagon tuo julki niin sitten sen kanssa ollaan naimisissa...ja mikä ettei!
Q: Voisi ainakin päätellä, että naisväellä ei ole asiaan mitään pahaa sanottavaa. Miten vastakkainen sukupuoli on noin muuten ottanut Silverinen vastaan.
A: Mimmit tykkää. Erään naisfanin sanoin: "Silverine menee pimppiin". Tammikuun On the Rocksin keikan jälkeen kuulemma "alapää meinasi räjähtää." Silverine:ssä melodisuus ja miehisyys ovat ilmeisen hyvässä balanssissa unohtamatta sitä että lavalla on myös vitun komeita kolleja ja silleen.
Q: Mitä annettavaa Silverinellä on suomen rock- ja metalliskeneen?
A: Silverinen valtti on ehdottomasti monipuolisuus, bändi ei ole yhden genren homostelua. Tällä ryhmällä on todellakin oma saundi ja tyyli joka ei ole kuitenkaan hetkeäkään teennäinen tai kosiskeleva. Ja tietenkin Silverine palauttaa mieliin että rock-trious on tässä maassa voimissaan vielä Ganesin ja Gyntinkin jälkeen! (Toim. huom. Hurriganes ja Peer Gynt)
Q: Äänimaailma kuulostaa valmiilta ja sisältää monenlaista vivahdetta, miten nykysoundinne on kehittynyt?
A: Tietysti biisintekijänä annan kappaleille lähtökohdat joissa sekoittuu oma menneisyys rokettirollin, grungen ja hardrockin diggarina mutta sovitustyön kautta bändin jokaisen jäsenen omat vaikutteet pääsevät esiin. Biisien ajautumista poikkeaviin suuntiin edesauttaa se että kappaleet on sävelletty epäortodoksisesti basson ja laulun varaan; tämä luo oman haasteensa varsinkin kitara-sovituksiin ja pakottaa usein etsimään erikoisempia ratkaisuja. Bassosaundi on tarkoituksella ollut aika kokonaisvaltainen eli basso hoitaa ikäänkuin basson ja komppikitaran virkaa samaan aikaan. Laulusaundi on ottanut vaikutteita kaikesta mahdollisesta jazzin, bluesin, rokettirollin ja grungen kautta Danzigmaiseen syvän baritonin dynaamiseen ärhentelyyn. Kitaristi Ade on soittanut bändissä vuodesta 2004 kun bändin tiet erkanivat esikoislevyllä soittaneen Jannen kanssa. Poika tuo soppaan lähinnä heavy/metalli-vivahteita ja kansanpelimanni(s)mainen kyky napata lickejä nopeasti korvakuulolta on ilmiömäistä, kitara ei jää sanattomaksi koskaan ja mikä parasta, syvästi vihaamani akateemisuus loistaa poissaolollaan. Ja saundihan on puhdasta murhaa. Niccen groove-keskeiset kompit taas vievät biisejä uusiin ulottuvuksiin, discopoljento saattaa löytyä heavy-riffien alta tai muuta mukavaa. Myös hieman progemmat rytmit ovat Niccen bravuureita vaikkei perusmättökään ongelmia tuota. Äijälle on kertynyt kokemusta monen kovan muusikon kanssa soittamisesta, esim. Michael Monroe tai kitaravelho Petteri Hirvanen jonka kanssa Nicce veivaa Monsterboressa ja Rivendellissä. Ja mitä bändin tyyliin tai tyylittömyyteen tulee, monesti on tullut todettua: mitä perverssimpää, sen parempi.
Q: Vaikutelistasta löytyy niin Stray Catsia kuin Type O Negativeakin jotka eivät välttämättä aivan peräjälkeen soisi bileissä, mitä pidätte näistä musiikillisista vaikutteista tärkeimpänä? Toiset tykkäävät katsella kirkkoja ja toiset tissejä, mitkä ovat ulkomusiikilliset vaikuttimenne?
A: Jokaisen bändin jäsenen musiikkimaut eroavat sen verran paljon toisistaan että mitään selkeää yhteistä linjaa on vaikea vetää. Itselle sellaiset bändit kuten Danzig, Soundgarden ja King`s X ovat suurimpia vaikuttajia, Adella Metallica ja thrash-osasto kun taas Nicce on ehkäpä keskittynyt enemmän teknisempään "muusikko-musaan". Tämä on tietysti karkeaa yleistämistä koska jokaisella bändistä on todella laaja-alainen musiikkimaku. Bändin ulkomusiikillisista vaikuttimista sen verran että mehän tavallaan tehdään koko ajan soundtrack-musaa seuraaviin X-Men -leffoihin.
Q: Vielä loppuun, mitä haluaisitte sanoa bändistänne ihmisille jotka haluavat tutustua uuteen musiikkiin?
A: Ennemminkin niille jotka eivät halua: "Senkin asenteellinen pelkuri, tuosta saat...ja tuosta!" Ja niille valituille: "Iltaa! Me ollaan Silverine ja me rakastetaan teitä. Seuraava biisi kertoo Saatanasta."
Sebastian Laitila, 27.01.2007
Reviews
Imperiumi
Jos The 69 Eyesilla olisi kaikin puolin tyylikkäämpi ja älykkäämpi isoveli, hänen nimensä olisi Silverine. Tämä tummasävyinen trio yhdistelee goottisävyisiä jynkkykitaroita rockaavampaan ulosantiin, eikä kaihda häpeilemätöntä flirttiä myöskään pop- tai jopa soulvaikutteiden kanssa. Niin laulajan, basistin kuin kosketinsoittajankin tointa levyllä mallikkaasti hoitava Anssi Tamminen luo syvän miehekkäällä äänellään maukkaan kuorrutuksen groovaavan soitinyhteistyön päälle, joten toteutuksesta on vaikeaa löytää moitteen sijaa.
Silverine onnistuu välttämään genrensä tyypillisimmät klisheet, paljolti ennakkoluulottomien vaikutteidensa ansiosta, mutta toisaalta tästä pelottomuudesta johtuen lopullinen arvosana ei aivan kiitettäviin lukemiin nouse. Jotkut kipaleet nimittäin, torvilla höystetty Shine parhaana esimerkkinä, eivät yksittäisestä timanttisuudestaan huolimatta ole tarpeeksi linjassa levyn muun materiaalin kanssa. En voi kuitenkaan lakata ihmettelemästä, kuinka jo debyytillään näin vahvaan näyttöön yltänyt yhtye ei ole saavuttanut juuri minkäänlaista jalansijaa maamme musiikkikentällä. Johtuneeko puutteellisesta promootiosta vai mistä, enpä tiedä. Kaiken sen kuran keskellä, mitä radio päivästä ja vuodesta toiseen suoltaa, tällä bändillä olisi tarjota jotakin aivan muuta. Silverinen makupalat maistuisivat taatusti suuremmillekin massoille, menettämättä kuitenkaan omaleimaisuuttaan ja arvokkuuttaan. Tässä olisi tarjolla vaihtoehto kaikenmaailman muovisiin tuotebändeihin kyllästyneille, kuka tarjoaa eniten?
Eve Kojo, 02.04.2005
8 / 10
Translation by Antti tikkanen
If The 69 Eyes had a big brother who was classier and smarter in every respect, he would be called Silverine. This dark toned trio combines Goth style guitars with a more rocking output and does not avoid shameless flirtation with pop or even soul influences. Anssi Tamminen, who sings and plays the bass and keyboards on the album, creates a tasty frosting over the groovy instrument collaboration with his deeply masculine voice. Therefore, the implementation seems flawless.
Silverine succeeds in avoiding the most typical clichés of its genre. This is mostly due to their broad-minded influences. But on the other hand, it is their courage that keeps the final grade just below excellent. Some songs, namely Shine, which is spiced up with horns, are not although being pure diamond on their own in line with the other material on the album. However, I cannot stop wondering how a band with such strong proof of their skills has not gained any kind of foothold on our country's music field. Is it because of inadequate promotion or what, I don't know. In the midst of all the rubbish that the radio plays day after day, year after year, this band has something completely different to offer. Silverine's treats would most certainly be consumed by even larger masses without losing their distinctiveness and dignity. Here's an option for the people who are fed up with everyday plastic product bands. Who's got the highest bid?
Eve Kojo, 02.04.2005
8 / 10
Noise.fi
Silverinen tummanpuhuvan bluespohjaisesti - à la Danzig - värjätty lehtipursi etenee lätäkössä ilmeisen esikuvansa tapaan keuhkojen voimalla. Kohtuullisen vahvat (mutteivät kuitenkaan aivan käsinkosketeltavat), katkeranmakeat tunnelmat sekä kookkaat vokaalit luovat mielleyhtymiä rapakon toiselle puolelle kanadalaiseen Tea Party -trioon, mikä tässä tapauksessa on lähinnä positiivinen seikka. Laulun lisäksi säröbassottelun rapeimmat sekä yhteensoiton ja sovitustyön lennokkaimmat hetket toimivat bändin vesileikeissä kuin adamantiumkynnet naapurin Vesan purjeeksi valjastamaan eilisen päivän lehteen. Mikä voisi enää evätä pääsyn kansainvälisille vesille?
Esimerkiksi tympeät sävellykset ja surkeasti ontuvat sanoitukset. Jo puolivälissä tuskaisen puuduttava säveljälki ei todellakaan ole paras mahdollinen kuviteltavissa oleva yhdistelmä niin kieliopillisesti kuin teemallisestikin hämmentävän kehnon ja epäoriginellin lyriikan kanssa. Ja kun levylle lätkäistään vielä päälle tökeröt kansituherrukset ja sumuiset soundit, vältytään kakkoselta vain täpärästi.
Tommi Hartikainen 17.08.2004
3 / 5
Translation by Antti tikkanen
Silverine's dark and bluesy - à la Danzig - colored leaf boat is powered by lungs and sails in the puddle like its apparent idol. Reasonably strong (but not quite tangible), bittersweet atmospheres and hefty vocals create associations across the big pond to a Canadian trio called The Tea Party, which in this case is mostly a positive thing. In addition to the vocals, some of the crispiest overdrive bass, playing well together, and the most flying moments of arrangement work in the band's water games like Adamantium-claws on the yesterday's paper that the kid next door hung up to be used as a sail. Is there anything that could prevent them from reaching international waters?
For example, flat compositions and poorly limping lyrics. Already in the middle, the painfully numbing composition and the both grammatically and thematically confusingly lousy and unoriginal lyrics are not in any way the best possible combination one can imagine. And with the clumsy CD cover and the foggy sounds, the grade rises above two, but only barely.
Tommi Hartikainen 17.08.2004
3 / 5
Rockmusica.net
Käytäntö osoittaa jälleen, että ennakkoluulojen kuisketta ei kannata liiemmin kuunnella. Helsingistä tulevan Silverine-trion kansitaide on tyystin mautonta ja hirmuisen kammottavaa, ja kun saatteessa vielä seisovat sanat goth, metal ja industrial, piippaa varoitusmittari punaisen puolella. Mutta kuinkas sitten kävikään? Aivan kuin kompensoidakseen hirveää kansitaidetta Anssi Tammisen, Janne Lahtisen ja Nicce Lindholmin muodostama kolmikko jytiseekin arvaamattoman svengaavasti ja mukaansatempaavasti. Tästä The 69 Eyeskin voisi ottaa mallia ja unohtaa kaavamaisen stailausteinigoottinsa.
Kun pistetään sekaisin Danzig, Depeche Mode, Sisters of Mercy, Kings's X, Type O Negative ja SubUrban Tribe, saadaan tulos joka ei täysin vastaa Silverineä, mutta antanee lukijalle jonkinlaisen kuvan siitä, mistä bändissä on kysymys. Riffit ovat raskaahkoja, industrial-säihkeellä terävöityjä, mutta vastaavasti musiikki on melodista ja tarttuvaa. Anssi Tamminen vokalisoi komeasti ja hänen äänessään on tarpeeksi väriä ja vaihtelua. Ei mitään Peter Steeleä surkeasti apinoivaa muminaa oman äänialueen ulkopuolelta, vaan rohkeasti vedettyä ja miehistä ilmaisua. Turhat murinat jätetään suosiolla pois, ei tämä mitään puhdasveristä metallia olekaan. Kyllä Tammisen metallinen ääni kieltämättä haiskahtaa enemmän punttisalilta kuin savuiselta kahvilalta, mutta juuri musiikkilajille sopivasti. Korniuden tai kiusallisuuden rajoja ei ylitetä missään vaiheessa.
Soundi on siis hieman 80-luvulta haiskahtava, joskin tietysti nykynormien puitteissa muokattu ja miksattu jytisemään rintalastassa saakka. Kuvitelkaa Depeche Modea soitettuna terävillä särökitaroilla ja jämäköillä rummuilla. Jo heti aloitusraita Love raikaa melodisesti ja tarttuvasti, eivätkä seuraavat Undefined ja Change pekkaa pahempia ole. Potin räjäyttää kuitenkin lopullisesti armottoman viettelevä ja groovy Teaser, jonka kertosäkeen silmää iskevä taustastemma jää pään sisälle kimpoilemaan. Hymyn nostaa suupielille myös Shine, jonka broadway-torvet, moulin rouge -taustakuoro ja hölkkäävä biitti leksauttavat ensin leukoja tässä seurassa, mutta alkuhämmennyksen jälkeen mahtava meininki vie mukanaan, kieli vieläpä sopivasti poskessa.
Levyn loppua kohden intensiteetti kenties hivenen laskee, mutta horjahdusta ei tapahdu ja kokonaisuus pysyy vahvana. Onnistuupa Tamminen kuulostamaan hieman Chris Cornelliltakin Voices -raidalla. Silverine tuli tyystin puun takaa ja ilmeisesti levy on ehtinyt ilmestyä jo viime vuoden puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Varsinkin tässä tapauksessa, kun kädessä on selvästi levyllinen suomalaisen raskaamman teollisuusmeteliosaston parhaimmistoa.
4 / 5
Translation by Antti tikkanen
Once again practice proves it, you should not listen to the whisper of prejudiced voices. The cover art of the Silverine-trio from Helsinki is dreadfully horrible and totally tasteless, and when the booklet also contains the words goth, metal, and industrial, my alarm indicator is on red. But what subsequently happened? As if they are out to compensate for the terrible cover art, the trio, consisting of Anssi Tamminen, Janne Lehtinen, and Nicce Lindholm, thunders surprisingly swingy and compellingly. The 69 Eyes should pattern their music after this and forget their schematic, styling teenager goth rock.
When you mix Danzig, Depeche Mode, Sisters of Mercy, Kings's X, Type O Negative, and SubUrban Tribe, you get something that is not exactly like Silverine but it should draw the reader some kind of a picture of what this band is all about. The guitar riffs are pretty heavy, sharpened with a sliver of industrial rock. However, the music is melodic and catchy. Anssi Tamminen sings impressively, and his voice has enough color and variation. His sound is not a pathetic, out-of-range Peter Steele mimicry, but boldly sang manly expression. Unnecessary growls are willingly left out, since this is not pureblooded metal. Tamminen's voice undoubtedly smells more of a gym than a smoky café but just enough to suit the genre. The borders to corny or irritation are not crossed at any stage.
So, the sound has a little 80s scent to it. Naturally, it is revised and mixed according to modern standards, so that it rumbles all the way to your sternum. Imagine Depeche Mode played with sharp distorted guitars and sturdy drums. The opening track Love rings out melodically and catchy, and the following tracks Undefined and Change are not any worse. However, the mercilessly seducing and groovy Teaser really hits the jackpot. Its intriguing harmonics in the chorus stay bouncing in your head. Shine also brings a smile to your face. The song has Broadway-style horns, a Moulin-Rouge type of backup choir and a jogging beat that at first dropped my jaw. But after the beginning's confusion its awesome feeling takes you right along, with a suitable tongue-in-cheek touch.
The album's intensity perhaps fades a little towards the end but there's no slump, and as a whole it stays strong. Tamminen even succeeds in sounding a bit like Chris Cornell on the track Voices. Silverine came straight out of the blue to me, and apparently their record has already been published last year. Anyway, better late than never, especially in this case, since I am clearly holding an album that is the cream of the crop of Finnish heavy-industrial racket.
4 / 5
Zero music magazine
Silverine är en finsk powertrio som riffar tungt och hårt genom elva spår på sin självbetitlade debutplatta. Trots sitt moderna sound vilar Silverines hårdrock på en bluesbotten, inte minst tack vare sångaren, keyboardisten och kompositören Anssi Tamminens mörka röst, men det finns även en känsla av goth här och var på plattan. I en låt som "Shine" lämnar man formeln och plockar in blås och i "Lose" svänger det ordentligt då bandet höjer tempot. Likaså är "Driven" en snabbare sak, men det blir aldrig någon powermetal av Silverines låtar. Det är de för tunga för. Melodierna är inte direkta, men de kryper sakta fram ju mer man lyssnar och känns rätt starka efter några genomlyssningar. Både "Undefined" och "Change" är växare, men det finns gott om sådana spår på albumet, vilket gör att Silverine får lång livslängd. För övrigt borde den här plattan tilltala fans av såväl Danzig som de som gillar tyngre goth, obskyr hårdrock från 70-talets begynnelse och de mer hårdrockiga grungebanden som kom på 90-talet. Men även fans av Gov´t Mule borde ha en del att hämta här.
Allt som allt är Silverine en trevlig bekantskap. Med tanke på att det här är deras debutalbum så kan det nog hända mycket intressant med det här bandet framöver och när nu finsk hårdrock och metal har klivit fram så starkt i rampljuset som den har, blir nog även Silverine en angelägenhet för andra än enbart den finska publiken.
3 / 5
Translation by Antti tikkanen
Silverine is a Finnish power trio that riffs hard on their eleven-track debut album. The deep voice of the lead singer and bass player Anssi Tamminen brings some shades of the blues to the bands otherwise modern sound. In addition, some nuances of goth can be heard here and there. In the song "Shine" the horn section breaks the album's pattern. The high tempo song "Lose" swings well. "Driven" is also fast, although Silverine is not power metal because their songs are too heavy for that. Melodies are not easy, but the more you listen to the album the more they open, and in the end the melodies feel strong. "Undefined" and "Change" get stronger with listening, just like many other songs on the album guaranteeing that it will have a long life. This album will certainly address both Danzig fans and the friends of heavier goth, and also the 70s hard rock and the 90s grunge fans. Even Gov't Mule fans should dig this.
As a whole, Silverine is a delightful acquaintance. Considering that this is their first album, the band may well be interesting in the future. In any case, since the Finnish hard rock and metal is rising to the limelights, other audiences than just the Finnish one will certainly know Silverine.
3 / 5
Lyrics
From the single 'Under your spell'
1. Kiss the end
I can see you / I can hear you / I can`t feel you / You`re so special / Need no lessons / I can`t feel you
Out in silence / Sick`n tired / I can`t feel you
In the shadows / Where no one sees me / I feel the morning breeze / It`s the end / kiss the end
In the shadows / in this silence / Out of everything / Yes i`m burning / i`m stuck in the net / Burning high / kiss the end
Just in time / Payback time / Crawls inside / Spider
2. Under your spell
I can`t talk / I can`t express myself / I hardly know where i`ve come from / I cannot stand the smile / On my fucking face / Those years of depression / Want me back want me now / You cannot face this madness / In front of you
Shut up / Shut up you`re far too loud / Get off get off my cloud / Do you want to kill / Or maybe just maim / Every single hit / Has to have an aim / The target i want dead / Could be in my head
Sacred / Is my hatred / Don´t stare at me / When i`m gone, gone / Waisted / Will be those days left / Underneath your spell
3. The choice is mine
I had seen all this / This mindless abyss / At its height / Could someone care less / I had seen all this / Messed around here before / For thousands of years / Could someone care less
One morning with no warning / I just got fed up / Overwhelmed by cynicism / Could someone care less / Should i leave should i stand / All this shit quietly
One morning with no warning / Got fed up
The choice is mine / The war is mine
From the album 'Silverine'
1. Love
Burned to dust / Wondering what have I lost / Was it even in me / If it's gone / Has it gone forever / Do I miss it anymore
Wanted more / Wanted more than ever / Wanted more than I'll ever give / Love is more / Has it gone forever / Wanted more than I'll ever get
Cried a river / Drowning river / called me to fall / Drowned in a river / Another sinner / pointed at a door / Found a riddle / Secret hidden locked in my soul / Cried a river / Found a riddle / locked in my soul
How I love myself / How I hate myself / Me, Myself and I see myself
2. Undefined
Can't touch get a grip / You're afraid / Something undefined / You're afraid / More than you can take / You attack / I am I am I / Have to say to you
Be well / Be well / Go to hell / I say to you / I pray for you / There's one thing / You can do
Something undefined / You're afraid / A dark side of the moon / You're afraid / More than you can take / You attack / I am I am I / Have to say to you
3. Change
Oh, don't you know / I got one change in my mind / It's just my game / I put you in your place / Oh, don't you know / I got one change in my mind
I walk over you
Meet a low / Meet a low me / Meet a low / Meet a low me / I don't mind it / You don't like it /I walk over you
Don't you ever learn / Who do you think you are / It's up to you / I'll go, but how far / Oh, don't you know / I got one change in my mind / All you need to know / I walk over you
4. Teaser
Crawled across a stony soil / Hated dispised / Mankind / Not my kind / I dated you / I lost a lot of time / By hatin' dispisin' / My mind / Yes I'm blind
Teaser / Runs through my veins / Can't see it's face
I love this game / Like this way / Fist to face / Addicted to pain / Fist to face / I gave my little finger / You did not linger / I flirted with you / You put my head down / Down down down
Teaser soul stealer / Runs through my veins / Teaser soul squeezer / Can't see it's face / Teaser, tease tease teaser
5. Down
You pulled me up / I put you down / Don't cry please keep me / In your memory
You gave a lot / I gave you nothing / Don't cry please keep me / in your memory / You were a light / I'm a blindness / Don't cry please keep me / in your memory / It's over now / my heart is numb
Don't cry for me / Don't cry for me / Please keep me in your memory
Like a sister and a brother / Don't cry please keep me / in your memory / It's over now / Spit out your anger
You pulled me up I put you down / You pulled me up I gave you nothing / You pulled me up I'm a blindness / You pulled me up my heart is numb
6. Fear
Whose soul is aborted / Whose life's distorted / Who is always wrong / A feel has gone
Dreamin' versus livin' / Run away or just stop / Waste or be in time / A feel has come
If I live without / Even think about / I can stand nomore / Lifetime chains of fear / Won't let loose, disease / I can stand nomore
Get up on / Get up on your feet
Lifetime chains of fear / Won't let loose, disease / I can stand nomore / If I live without / If I think about / Can stand one more
Get up on / Get up on your feet
7. Shine
Alright I gotta move on, right / I believe it's there / Waiting / Alright I gotta move on, run / Oh please / release this / Emptiness
I want you to awake me / I need you not to break me / I show you not a fake me / This time / I lust for / Your bright light / I lust for / A fight / You'll get what you order / This time together / We will be strong
Hello sweet / Hollow dream / Save me / From me / Hello sweet / Shine on me / Save me / From / Deep / Dark / Low, that's me
8. Lose
I don't wanna lose / I don't wanna lose you
I wanna love, love / Someone like you / I wanna love / Someone like you / I don't wanna lose you / I don't wanna lose you / Someone like you
I found myself / Just thinking of / Waiting for your / Next move / Are you gonna / Catch me / Or leave me / Do something / Concrete / Once / In your / Lifetime
9. Voices
The deeper I search / The deeper I drown / (I'm strong enough / I'm weak enough) / But I have not seen the end / I'm losing touch / I'm thinking too much / But I have not seen the end / Maybe I know / Maybe I learn / But I have not seen the end / A voice inside / Inside a voice / Voice against voice
I'm stuck
In between two forces / In between two voices / Can't believe / Make choices / I'm in / In / In between
10. Driven
Full drive with / eighteen wheels / just wilderness / a driveaway / What makes you / Drive as fast as you can
You're a driven / Wounded freak / Sensitive / Where are you from / Who really knows/cares / You drive from coast to coast / From sun to sun / Where you belong
He-he-hey now / Face the truth / That's all I can say / He-he-hey now / Make a move now / Break your rules / That's all I can say / He-hey / That's all what I say / On the way to the no-man's land
Dive in / make a move / face the truth
11. Dreamland
miss it more than life / Live within a sight / Pain is friend / Eagerness / Not far from a stumble / More or less / Close to a rumble / Keepin' in mind / Humble / Tonight
Tears of pain / Of private hell / Deep inside / It comes alive / Someone else I am / Deep inside / It comes alive / Tears of pain / Of private hell / Deep inside / I am / In / My dreamland
